Heissan kaikille ja iloista elokuuta!

 

 

Laskeuduin Helsinki- Vantaan lentokentälletiistaina neljäs elokuuta ja niin päättyi kolmen kuukauden harjoitteluaika Belgiassa lypsykarjatilalla. Viimeisten päivien tunnelmat olivat aika haikeat, mutta toisaalta oli hirveän kiva palata. Vaihtoaikani oli suurimmaksi osaksi työtä ja nyt on loman aika minulle ennen koulujen alkua :).

 

Vanhempani saapuivat Brysseliin ensimmäinen elokuuta ja niin lähdimme viettämään varsin vauhdikkaita viimeisiä päviä. Heti lauantaina (4.8), kun olimme saaneet pomoi kanssa iltanavetan valmiiksi lähdimme kohti lentokenttää vanhempiani hakemaan. Kun saimme heidät kyytiin, lähdimme katsomaan Atomiumia ja Mini-Eurooppaa, jotka sijaitsevat Brysselin laidalla. Mini-Eurooppa on aika mielenkiintoinen paikka. Se sisältää pienoismallit aika monesta merkittävästä kohteesta Euroopassa. Rakennusten pienoismallit ovat tarkalleet tehty sellaisiksi kuin ne oikeasti ovat. Kierros on kuitenkin aika pitkä ja sen lopuksi on vielä kaikkea kivaa lapsille ja miksei aikuisillekin. Euroopan tietopankki suorastaan. Atomium on rakennettu viisikymmentäluvun lopun maailman näyttelyä varten ja se kuvaa Belgian maakuntia kaikilla palloillaan. Atomium on todella kauniisti valaistu yöaikaan ja tämänkin pikkuihmeen pääsimme näkemään juuri ennen alueelta poistumista.

 

Sunnuntaina (2.8) pomoni perhe kokoontui tilalle grillaamaan ja viettämään aikaa yhessä. Paljon puhuttiin menneest kesästä ja Suomesta. Pohjola alkoi sitten kiinnostaa belgialaisiakin, vaikka yleensä heidän lomasuunnitelmansa kohdistuvan etelän maihin. Syöminkien jälkeen matkasimme katsomaan erästä tilan lähellä sijaitsevaa linnaa ja sen puistoalueita. Oli todella hienot alueet. Lampiin oli istutettu kaloja ihmisten napattaviksi, mutta heidän piti päästää ne takiasin kiinnioton jälkeen, jottein saalis loppuisi kesken. Näkymä oli kuitenkin kaikkine puineen ja kasveineen varsin satukirjamainen. Parasta linnavierailussa oli vielä se, että koko perhe lähti mukaan ja pidimme hauskaa oikein porukalla.

 

Maanantaina (3.8) Matkasimme aamusta tilavierailulle siipikarjan tutkimusasemalle Geeliin. Paikan omisti Flaamien hallitus, josta rahoituskin tuli ja tarkoituksena kartoittaa eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Niinpä sitten näin ensimmäistä kertaa elämässäni kerrosritilä kanalan, joka oli sitten vielä osastoitu. Hyvin mielenkiintoinen keikka. Toinen vierailukohde tuona maanantaina oli Belgian sinisten sonnien siemennysasema. Eläimet ovat mielettoman isoja todella mahdottoman näköisiä. Niin kuin varmaan jo tieedättein, Belgian sininen on lihakarjarotu, joka tuottaa kaksoislihaksen. Eläimet eivät ole korkeita, mutta silti sonneilla voi olla massaa toista tonnia. Sonnit olivat todella rauhallisia ja ihmettelivät meitä ikkunan toisella puolella. Asemaan oli rakennettu vierailijoita varten läpinäkyvällä seinällä varustettu käytävä, jotta vierailijat pääsevät näkemään sonnit.

 

Vihdoin koitti sitten lähtöpäivä (4.8) ja ennen lentoon lähtöä vietimme aikaa Brysselissä. Mitään merkittävää ohjelmaa ei ollut vaan suunnittelimme reittimme ihan siltä seisomalta. Pomoni toimi oppaanamme ja vierailimme ensin kuninkaallisten palatsissa. Palatsiin pääsy oli ilmainen ja pääsimme helposti katsomaan kuninkaallisten maalauksia, saleja sekä huonekaluja. Varsnaiset kuninkaalliset eivät juurikaan vietä aikaansa vanhassa linnassa, mutta siellä vietetään kuitenkin vielä virkaanastujaisseremmonioita poliitikoille ja ministereille. yhdessä salissa oli sitten lapsille kaikenlaisia pelejä ja erikoisia tiedejuttuja kokeiltaviksi. Minäkin kokeilin sitten piikkimatolla makaamista. Aika jännän tuntuista :D. Kannattaa kokeilla, jos joskun on mahdollisuus!

 

Toinen kohteemme oli Manneken Pis- patsas, joka esittää pientä poikaa pissaamassa. Patsas on hirveän suosittu nähtävyys vaikka se ei ole kovin suuri ja kysymys on ihan arkisesta tapahtumasta. Tarina patsaan taustalla kuitenkin kertoo, että erään tulipalon aikana joku pieni poika Brysselissä oli yrittänyt sammuttaa liekkejä pissaamalla niiden päälle ja hänestä tehtiin myöhemmin sankari. Aika hauska juttu ja kertoo jälleen meille lasten vilkkaan mielikuvituksen kiemuroista jotakin J.

 

Lopuksi vierailimme vielä isolla markkinapaikalla, joka on ihan keskustassa ja katetraalissa. Molemmat paikat näkemisen arvosia. Torilla on tiettyyn aikaan vuodesta iso kukista koottu matto, joka muodostaa joka vuosi eri kuvion. Tämä nähtävyys oli kuitenkin jo viety pois ja jäljellä oli vain joitakin myytäviä kukkia. Katetraali oli myös hieno ja hyvin vanha. Siinä oli osia, jotka oli rakennettu jo 1100 luvulla. Sisällä oli kanttori soittamassa urkuja koko ajan ja kaikkien hienojen patsaiden ja maalauksien lisäksi näytillä oli valokuva näyttely erään belgialaisen valokuvaajan tuotoksista.

Näin kuitenkin hyvästelimme Brysselin, joka on tavallaan hyvin kaunis kaupunkin kaikkine vanhoine rakennuksineen ja pienine putiikkeineen, mutta kuitenkin hyvin ahtaan oloinen paikka. Rakennuksia on kuitenkin joka paikassa ja ihmisiä myös. Onneksi olimme liikenteessä keskellä viikkoa, jolloin muita turisteja ei ollut niin paljon. Jalkaisin liikkuminen oli siis todella helppoa. Lopuksi suuntasimme lentokentälle odottelemaan lentoa ja niin jälleen matkalla Suomeen.

 

Hyvästien jättäminen on aina vaikeaa ja itkuksihan se meni. Sain kuitenkin hyvsteltyä onneksi kaikki minusta huolta pitäneet henkilöt jo sunnuntaina, joten lähtöpäivänä jäljellä oli enää pomoni. Niin lupasimme pitää yhteyttä ja nähdäänkin ehkä joskus. Ainakin toivon niin. Suomeen palaaminen oli mukavaa, mutta myös haikeaa. Eikä oikein tiennyt mitenpäin olisi ollut kun viimein lähdimme ajamaan kohti Pirkanmaata. Monien muistojen ja yhtä suurta kokemusta rikkaampana jään nyt katsomaan mitä syksy tuo tullessaan. Nautitaan siis elokuusta nyt kun se on mahdollista, ja odotetaan syksyn uusia seikkailuja alkaviksi!

Jonna