perjantai, 9. huhtikuu 2010

Kevättä rinnassa!

Moro!

Kevät on edennyt jo pitkällä ja kaikilla tuntuu olevan tuleva kesä mielessä. Kevät on saanut aikaan vipinää myös Tuomarniemellä. Hiihtoloman jälkeisenä viikolla aktiivisesti toimiva oppilasyhdistyksemme Tuomarniemen metsäpojat Ry järjesti yhdessä koulun kanssa talviliikuntapäivä Jämsän Himoksella. Päivän ohjelmassa olivat laskettelu, pulkkailu ja perinteinen murtomaahiihto. Mukana olikin hyvin porukkaa, ja tarkoituksena olisi tehdä tästä jokavuotinen perinne.

18. -21.3 pidettiin perinteiset AMK metsäopiskelijoiden talvikisat, jotka järjestivät tällä kertaa Rovaniemen ammattikorkeakoulu. Ohjelmassa olivat metsäopetuksen metsätaitoilun talvimestaruuskilpailut, sekä hieman epävirallisempana mm: Curling, Kairaus, Suopungin heitto, Potkukelkka viesti, Mäenlaskua, Köydenveto ja Mölkky. Unohtamatta kuitenkaan yhteistä hauskanpitoa tai paljon korostettua VERKOSTOITUMISTA!

Samaan aikaan Tuomarniemellä järjestettiin kaksi -päiväinen (19.–20.3) Energiapuun korjuunäytös. Tapahtuman järjesti Kehittyvä metsäenergia -hanke, jossa yhteistyössä ovat Seamk ja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus. Maastossa esillä olivat energiapuun korjuu kalusto nokipannukahvien ja makkaran kera . Lisäksi esittelyssä oli mm. klapikoneita ja hakkureita. Samalla oli mahdollisuus tutustua kouluumme ja sen opetukseen, tai vaikkapa kokeilla ihka oikeaa metsäkonesimulaattoria!

Oppilasyhdistyksemme on siis aktiivinen ja järjestää erilaisia tapahtumia. Vaikka olemmekin etäyksikkö, teemme yhteistyötä Seinäjoen Ammattikorkeakoulun oppilasyhdistyksen SAMO:n kanssa. Tuomarniemen Metsäpojat Ry onkin saanut Samo:n alayhdistyksen aseman. Esimerkiksi keskiviikkona Samo:n järjestämässä jalkapalloturnauksessa koulustamme oli edustus (vaikkakin hieman huonolla menestyksellä). Illan jälkipelit hoidettiin Karmassa, jonne järjestettiin yhteinen bussikyyditys. 

Kevät terveisin 

-Vesa

torstai, 18. helmikuu 2010

Kansainvälinen takapajula!?

Moro!

Ehdin taas pitkästä aikaa kirjoitella tuoreimpia kuulumisia täältä lumisesta Ähtäristä. Viime kirjoitukseni jälkeen pienen opiskelija pojan elämässä on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa…

Kaikki alkoi Helmikuun ensimmäisenä keskiviikkona pidetyistä aivan uskomattoman hyvistä kalsaribileistä, KYLLÄ!!! asu oli muuten vapaa kunhan kalsarit olivat jalassa! Härdelli sai jatkoa perjantaina pidetyistä metsätaitokisoista. Perinteenä on ollut, että toisen vuoden opiskelijat hoitavat kisajärjestelyt, ja saavat osan osallistumismaksujen ja kioskin tuloista. Sain kunnian toimia (ei ollut muita ”vapaaehtoisia”) toisena ratamestarina. Niinpä kisaa edeltävät edeltävät illat kuluivatkin rattoisasti metsässä rataa valmisteltaessa, mutta kisat menivät kokonaisuudessaan hyvin ja rahaakin kertyi luokkaretki kassaan mukavasti.

Ohjaavan oppilaan eli TUTOR:in roolissa pääsin seuraavan viikon keskiviikkona (siis viime viikolla) järjestämään 40 ranskalaiselle vaihto-oppilaalle tyypillisiä suomalaisia talviaktiviteetteja. Nämä "WINTEN FUN ACTIVITYs" olivat: Hiihto/lumikenkäily, potkukelkkailu, lumijalkapallo ja pilkkiminen. Itse olin vetämässä pilkki rastia,                                                  siis möngertämässä erittäin huonoa englantia ja mukana rutkasti BODY LANGUAGEa! Oli kuitenkin hienoa nähdä kuinka nopeasti he oppivat pilkkimisen salat, vaikka suurin osa ei osannutkaan englantia. Siis taas kerran tuli todettua se, ettei huono Englanti ole mikään syy vältellä kommunikointia vaihto-oppilaiden tai muiden ulkomaalaisten kanssa.

Jälki ”pilkkimiset” hoidettiinkin SAMON kevätkauden avajaisissa. Varhain torstaiaamuna alkoikin sitten jo matka kohti pääkaupunkiamme, jossa MTK järjesti luokallemme metsäpolitiikan seminaarin. Samalla reissulla tuli tarkastettua niin eduskuntatalokin kuin Helsingin HURJA yöelämä. Viikonloppu vierähtikin sitten lepäillen ja akkujen laitailussa uusia koitoksia varten...

Kansainvälinen tuulahdus ei suinkaan loppunut, vaikka ranskalaiset poistuivatkin. Tästä pitävät huolen Tuomarniemellä majaileva Tsekkiläinen vaihtari, joka pysyttelee Suomessa aina kesään saakka, sekä kolme Ruotsin vahvistusta. Näin ollen Tuomarniemi on noussut maailman kartalle, ja mikä parasta he ovat oppineet mitä Suomalaisuus on!

 

-Vesa

 

torstai, 21. tammikuu 2010

Mehtämies on erimies!

 

Morjens!

Tervehdys kaikille maa- ja metsätalouden blogin lukijoille. Nimeni on Vesa Tyynismaa ja opiskelen metsätalousinsinööriksi toista vuotta Ähtärissä Tuomarniemellä. Aikomuksenani olisi viikoittain (tai harvemmin) kertoa hieman elämästä ja opiskelusta täällä KESKISEN ostosparatiisin liepeillä   Ensin minun lienee kuitenkin esittäytyä...

Olen 21-vuotias ja kotoisin Kauhavan Kortesjärveltä. Olen siis (YLLÄRI PYLLÄRI) maalta, ja vieläpä oikea jyväjemmari! Isäni jäi eläkkeelle kolmisen vuotta sitten tehdyssä sukupuolenvaihdoksessa... TÄH!, siis sukupolvenvaihdoksessa ja siitä lähtien olen ollut pankin renki! ;D. Kyseessä on kasvinviljelytila, joten leipä työksi siitä ei tulevaisuudessa juurikaan ole. Vaan aikomuksenani on sen sijaan hankkia metsäinen ammatti, ja viljely olisi ikään kuin harrastus siinä sivussa! 

Varsinaisia harrastuksia ei suoranaisesti ole, kun vapaa-ajan saan yleensä kulumaan "touhuamalla ja värkkäämällä" kotosalla. Muutaman kerran kesässä pyrin kuitenkin käymään kalassa, ja metsästysluvatkin ovat kunnossa, vaikka se on jäänyt vähemmälle. Viikolla käyn yleensä pari kertaa viikossa pelaamassa sählyä tai sulkapalloa koulun liikuntasalissa. Se on hyvä ja reilun kokoinen, ja pelaajiakin on yleensä riittävästi, vaikka lentopalloiluun.

Miten päädyin Metsäalalle?

Ylioppilaslakin saatuani keväällä 2007 ajatuksissani oli kaksi kiven kovaa vaihtoehtoa: AGROLOGI VS. METSÄTALOUSINSINÖÖRI Nämä olivat tietenkin lähimpänä sydäntä, ja opiskelupaikkakin oli lähellä. Syitä miksi lopulta valitsin metsän oli monia. Suurimpana ehkä kuitenkin kutina takapuolessa siitä, että metsä pystyisi tarjoamaan enemmän uutta, ja mahdollisuuksia saada töitä kotikulmiltani. JA ainahan INSINÖÖRI on INSINÖÖRI  . Täytyy toki myöntää, että isäni hartain toive metsäammattilaisen saamisesta perheeseen/sukuun myös toteutui. Päätöstäni en kuitenkaan ole kertaakaan katunut (En ainakaan tunnusta!). Syynä tähän lienee opiskelu kaverit sekä koulumme Hyvä yhteishenki ja ilmapiiri, mutta se on jo aivan toinen tarina...

 

Ensi kertaan!

Vesa Tyynismaa                                                                                                                                           ([email protected])

 

keskiviikko, 5. elokuu 2009

Menoa ja meininkiä Belgian vaihdon viimeisinä päivinä!

Heissan kaikille ja iloista elokuuta!

1248181839_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

Laskeuduin Helsinki- Vantaan lentokentälletiistaina neljäs elokuuta ja niin päättyi kolmen kuukauden harjoitteluaika Belgiassa lypsykarjatilalla. Viimeisten päivien tunnelmat olivat aika haikeat, mutta toisaalta oli hirveän kiva palata. Vaihtoaikani oli suurimmaksi osaksi työtä ja nyt on loman aika minulle ennen koulujen alkua :).

 

Vanhempani saapuivat Brysseliin ensimmäinen elokuuta ja niin lähdimme viettämään varsin vauhdikkaita viimeisiä päviä. Heti lauantaina (4.8), kun olimme saaneet pomoi kanssa iltanavetan valmiiksi lähdimme kohti lentokenttää vanhempiani hakemaan. Kun saimme heidät kyytiin, lähdimme katsomaan Atomiumia ja Mini-Eurooppaa, jotka sijaitsevat Brysselin laidalla. Mini-Eurooppa on aika mielenkiintoinen paikka. Se sisältää pienoismallit aika monesta merkittävästä kohteesta Euroopassa. Rakennusten pienoismallit ovat tarkalleet tehty sellaisiksi kuin ne oikeasti ovat. Kierros on kuitenkin aika pitkä ja sen lopuksi on vielä kaikkea kivaa lapsille ja miksei aikuisillekin. Euroopan tietopankki suorastaan. Atomium on rakennettu viisikymmentäluvun lopun maailman näyttelyä varten ja se kuvaa Belgian maakuntia kaikilla palloillaan. Atomium on todella kauniisti valaistu yöaikaan ja tämänkin pikkuihmeen pääsimme näkemään juuri ennen alueelta poistumista.

1248181939_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Sunnuntaina (2.8) pomoni perhe kokoontui tilalle grillaamaan ja viettämään aikaa yhessä. Paljon puhuttiin menneest kesästä ja Suomesta. Pohjola alkoi sitten kiinnostaa belgialaisiakin, vaikka yleensä heidän lomasuunnitelmansa kohdistuvan etelän maihin. Syöminkien jälkeen matkasimme katsomaan erästä tilan lähellä sijaitsevaa linnaa ja sen puistoalueita. Oli todella hienot alueet. Lampiin oli istutettu kaloja ihmisten napattaviksi, mutta heidän piti päästää ne takiasin kiinnioton jälkeen, jottein saalis loppuisi kesken. Näkymä oli kuitenkin kaikkine puineen ja kasveineen varsin satukirjamainen. Parasta linnavierailussa oli vielä se, että koko perhe lähti mukaan ja pidimme hauskaa oikein porukalla.

 

Maanantaina (3.8) Matkasimme aamusta tilavierailulle siipikarjan tutkimusasemalle Geeliin. Paikan omisti Flaamien hallitus, josta rahoituskin tuli ja tarkoituksena kartoittaa eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Niinpä sitten näin ensimmäistä kertaa elämässäni kerrosritilä kanalan, joka oli sitten vielä osastoitu. Hyvin mielenkiintoinen keikka. Toinen vierailukohde tuona maanantaina oli Belgian sinisten sonnien siemennysasema. Eläimet ovat mielettoman isoja todella mahdottoman näköisiä. Niin kuin varmaan jo tieedättein, Belgian sininen on lihakarjarotu, joka tuottaa kaksoislihaksen. Eläimet eivät ole korkeita, mutta silti sonneilla voi olla massaa toista tonnia. Sonnit olivat todella rauhallisia ja ihmettelivät meitä ikkunan toisella puolella. Asemaan oli rakennettu vierailijoita varten läpinäkyvällä seinällä varustettu käytävä, jotta vierailijat pääsevät näkemään sonnit.

 

Vihdoin koitti sitten lähtöpäivä (4.8) ja ennen lentoon lähtöä vietimme aikaa Brysselissä. Mitään merkittävää ohjelmaa ei ollut vaan suunnittelimme reittimme ihan siltä seisomalta. Pomoni toimi oppaanamme ja vierailimme ensin kuninkaallisten palatsissa. Palatsiin pääsy oli ilmainen ja pääsimme helposti katsomaan kuninkaallisten maalauksia, saleja sekä huonekaluja. Varsnaiset kuninkaalliset eivät juurikaan vietä aikaansa vanhassa linnassa, mutta siellä vietetään kuitenkin vielä virkaanastujaisseremmonioita poliitikoille ja ministereille. yhdessä salissa oli sitten lapsille kaikenlaisia pelejä ja erikoisia tiedejuttuja kokeiltaviksi. Minäkin kokeilin sitten piikkimatolla makaamista. Aika jännän tuntuista :D. Kannattaa kokeilla, jos joskun on mahdollisuus!

 

Toinen kohteemme oli Manneken Pis- patsas, joka esittää pientä poikaa pissaamassa. Patsas on hirveän suosittu nähtävyys vaikka se ei ole kovin suuri ja kysymys on ihan arkisesta tapahtumasta. Tarina patsaan taustalla kuitenkin kertoo, että erään tulipalon aikana joku pieni poika Brysselissä oli yrittänyt sammuttaa liekkejä pissaamalla niiden päälle ja hänestä tehtiin myöhemmin sankari. Aika hauska juttu ja kertoo jälleen meille lasten vilkkaan mielikuvituksen kiemuroista jotakin J.

 

Lopuksi vierailimme vielä isolla markkinapaikalla, joka on ihan keskustassa ja katetraalissa. Molemmat paikat näkemisen arvosia. Torilla on tiettyyn aikaan vuodesta iso kukista koottu matto, joka muodostaa joka vuosi eri kuvion. Tämä nähtävyys oli kuitenkin jo viety pois ja jäljellä oli vain joitakin myytäviä kukkia. Katetraali oli myös hieno ja hyvin vanha. Siinä oli osia, jotka oli rakennettu jo 1100 luvulla. Sisällä oli kanttori soittamassa urkuja koko ajan ja kaikkien hienojen patsaiden ja maalauksien lisäksi näytillä oli valokuva näyttely erään belgialaisen valokuvaajan tuotoksista.

Näin kuitenkin hyvästelimme Brysselin, joka on tavallaan hyvin kaunis kaupunkin kaikkine vanhoine rakennuksineen ja pienine putiikkeineen, mutta kuitenkin hyvin ahtaan oloinen paikka. Rakennuksia on kuitenkin joka paikassa ja ihmisiä myös. Onneksi olimme liikenteessä keskellä viikkoa, jolloin muita turisteja ei ollut niin paljon. Jalkaisin liikkuminen oli siis todella helppoa. Lopuksi suuntasimme lentokentälle odottelemaan lentoa ja niin jälleen matkalla Suomeen.

 

Hyvästien jättäminen on aina vaikeaa ja itkuksihan se meni. Sain kuitenkin hyvsteltyä onneksi kaikki minusta huolta pitäneet henkilöt jo sunnuntaina, joten lähtöpäivänä jäljellä oli enää pomoni. Niin lupasimme pitää yhteyttä ja nähdäänkin ehkä joskus. Ainakin toivon niin. Suomeen palaaminen oli mukavaa, mutta myös haikeaa. Eikä oikein tiennyt mitenpäin olisi ollut kun viimein lähdimme ajamaan kohti Pirkanmaata. Monien muistojen ja yhtä suurta kokemusta rikkaampana jään nyt katsomaan mitä syksy tuo tullessaan. Nautitaan siis elokuusta nyt kun se on mahdollista, ja odotetaan syksyn uusia seikkailuja alkaviksi!


Jonna   

 

tiistai, 28. heinäkuu 2009

Libramont 2009

Tervehdys kaikille täältä Belgiasta. Viime viikonloppuna oltiin Libramontissa tekemässä maatalousnäyttelyä, joka on Wallonian (Belgian ranskankielinen alue) suurin ulkoilma näyttely. Libramont on nimetty sen kaupungin mukaan jossa se pidetään ja kävijöitä on yleensä hyvin paljon noin 25 000 per päivä. Sää tosin vaikuttaa monesti maanviljelijöiden aktiivisuuteen ja niin täällä on kamppailtu vehnän puinnin kanssa. Vehnä mahdollisesti puidaan tällä viikolla, joten hyvin riitti maatalouskansaa näyttelyynkin.

Täältä harjoittelutilaltani me lähdimme jo torstaina eli 23.7 Libramontiin rakentamaan Belgium Dairy Board: lle standiä. Olin pomoni mukana auttamassa standin tekemisessä ja jakamassa mielipiteitä :). Olimme jo aikaisemmin valmistaneet eläimiä Libramontissa olevaan Holstein näyttelyyn ja niinpä Roccafarmin eläinjoukkio saapui näyttelyalueelle torstaina illalla. Eläimet majoitettiin suureen telttaan, eli kaikki näyttelyssä olevat lehmät, hiehot ja vasikat olivat samassa paikassa. Meitä oli neljä henkilöä hoitamassa ja pitämässä puhtaana seitsemää eläintä. Hommaahan siinä kyllä riittää, kun vahditaan eläinten takapuolia ja ollaan valppaana koko ajan sieppaamaan mahdolliset tuotokset mitä voimme saada ruoansulatuskanavan loppupäästä. No hyvin meni. Ei tarvinnut pestä kuin yksi vasikka pariin otteeseen uudestaan ja kaikki muut pysyivät puhtaina ihan paperinkin avulla.

Perjantai oli meille suuri näyttelypäivä, joka sekin koki hienoisen järkytyksen. Joukko maanviljelijöitä oli ilmoittanut jo aikaisemmin aikovansa pitää mielenilmauksen maidon tuottajahintojen laskusta. Heidän tarkoituksenaan oli vaikuttaa europarlamenttiin ja sen maatalousministereihin. Niinpä näyttelyn järjestäjät olivat muuttaneet aikataulun jo aikaisemmin, joten Holstein näyttelyn olisi pitänyt alkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan klo 11:00. Nyt kuitenkin aikaa oli muutettu yhdeksi, jotta maanviljelijöillä olisi aikaa kertoa asiastaan ja saada yleisön huomion. He aloittivat kuitenkin koko touhunsa vasta yhdeltä ja terrorisoivat sitä ulkona olevaa kehää, jossa maitorotuisten lehmien näyttely olisi pitänyt pitää. Lopputuloksena päädyttiin kompromissiin, jossa Holstein näyttely pidettiin sisällä siinä teltassa, missä olimme olleet koko ajan ilman suurta yleisöä. Maitorotuisten eläinten näyttely oli ainoa, jonka he halusivat peruuttaa. Liharotujen kehät pyörivät koko ajan kohtuu normaalisti. Maanviljelijä aktivistit olivat terrorisoineet jotain muutakin alueella ja lopulta poliisin tullessa paikalle kolme heistä pidätettiin viettämään yötä putkaan. No sen pituinen se. Ainakin he saivat täyden median huomion, sillä asiasta raportoitiin moneen kertaan radiossa, televisiossa ja sanomalehdissä. Kuinka suuri vaikutus tällä teolla oli sitten parlamenttiin? Ei varmaan paljon minkäänlainen, mutta kuka tietää. On kuitenkin kurjaa, että tällaista tehtiin omille kollegoille. Mielenilmauksessa mukana olleet tilalliset väittivät, ettei kriisi maidon hinnasta ole vielä tarpeeksi syvä näytteille asettajille, koska heillä oli vielä varaa tulla esittämään eläimiä. Kaikille maksetaan kuitenkin sama hinta maidosta ja kaikki viljelijät Belgiassa painivat sen asian kanssa.

Pääsimme siis aloittamaan näyttelyn kahdelta iltapäivällä ja aloitus tehtiin lehmillä utareiden takia varmastikin. Lehmällä on oltava täysi utare kun se tuodaan kehään ja utareen täyttäminen tasaisesti onkin temppu, jota pitää miettiä tarkkaan. Niinpä lehmät aloittivat ja nuorkarjaan päätettiin. Roccafarmin paras sijoitus oli hieholuokan voitto, josta olimme kaikki hyvin iloisia. Mukanamme oli kaksi lehmää, joista mustan värinen Holstein sijoittui toiseksi luokassaan.

1248791013_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Miksi sitten lähteä lehmien ja hiehojen kanssa näyttelyyn, kun se vaatii paljon työtä? On pesemistä, trimmaamista ja itse näyttelypaikalla oleminen on jatkuvaa valppaana olemista. Suurin syy on varmasti se markkinointi, jonka näyttelyssä olemisella voi saada. Monet jalostajat myyvät hiehoja, sonneja ja mahdollisesti heillä on lehmiä joista huuhdellaan alkioita. Niinpä on tärkeää saada itsensä kollegoiden tietoisuuteen. Tällaisen näyttelyn plussapuolena on vielä se, että usein paikalla ovat todella kiinnostuneet tilalliset, jotka hyvinkin saattavat ottaa yhteyttä vielä myöhemminkin. Täytyy toivoa, että näin käy myös Roccafamille :).

Loppuaika Libramontissa sujuikin sitten ihan rauhallisesti. Olin sunnuntaina 26.7 turistina paikalla katsomassa hevosia ja muutenkin paremmalla ajalla tutustumassa näyttelyyn. Oli koneita joka lähtöön, monenlaista bioenergiavaihtoehtoa, eläimiä ja kaikkea mahdollista mitä voi ajatella liittyvän maatalouteen. Näyttelyalue oli aika suuri ja jossakin tapahtui aina jotakin. Näin siis kului sunnuntaipäivä aurinkoisessa Libramontissa. Toivottavasti aurinkoa on riittänyt suomalaisillekin!

Jonna

1248791140_img-d41d8cd98f00b204e9800998e